Tänään leikin barbeilla, ostin muistivihon ja sönkötin huonoa englantia. Ja on ihmeen jaksamaton olo ollut. Toivottavasti en ole tulossa kipeäksi.
Sain eilen tekstiviestin yhdeltä opettajalta sieltä yläasteelta, missä tein sijaisuuksia viime syksynä. Se kysyi, josko minulla olisi ensi kuussa taas mahdollisuus tulla sijaistamaan. Minulle tuli todella paha olo, kun tajusin, etten pääse. Harmittaa. Täällä oloni takia missaan miljoonat bileet, kavereiden 20-vuotissynttäreitä, suomalaisen vapun ja juhannuksen, Anti-Flagin keikan ymym. enkä näe perhettäni tai ystäviäni. Näistä mikään ei harmita lähellekään niin paljoa kuin se, että en pääse opettamaan matikkaa yläasteikäisille teineille. Mahdan olla hullu.
Yritin ajatella kaikkia huonoja puolia, mitä siinä yläasteella sijaistamisessa on. Yritin ajatella niitä "Vittu mikä ämmä" -kommentteja ja kesken tunnin päättömästi juoksentelevia ADHD-tapauksia. Sitten ei harmittanut enää niin paljoa, mutta vähän silti.
Päädyin taas kerran samaan ajatusketjuun kuin monta kertaa aiemminkin. Ihan selvästi, sen pienen saamani kokemuksen perusteella, opettajan työ tuntuu niin omalta. Se tuntuu työltä, joka sopisi minulle kaikkein parhaiten. Siinä on jotain. No, minulla olisi opiskelupaikka yliopistossa, matematiikan laitoksella. Opiskelupaikka, josta valmistuttuani pääsisin opettamaan matikkaa yläasteikäisille. Opiskelupaikka, josta valmistuisin tämänhetkiseen unelma-ammattiini. MUTTA, jostain syystä en siellä viime syksynä oikein kyennyt käymään, ja se tuntui kaikkea muuta kuin omalta jutulta. Ahdisti ja oli paha olo.
Ehkä aloitin väärällä asenteella, väärään aikaan, väärässä mielentilassa. Ehkä se sujuisi paremmin vaikka ensi syksynä. Silti pelkkä ajatuskin siitä, että astuisin jalallani sen rakennuksen luentosaliin, ahdistaa paljon ja saa voimaan pahoin. Pieni ongelmatilanne.
En haluaisi miettiä noita asioita täällä. Tännehän nimenomaan lähdin pakoon, ottamaan etäisyyttä ja pitämään mietintätaukoa ja aikalisää. Mutta pakostihan tuo tulee mieleen vähän väliä. Ja eikö "mietintätaukokin" tarkoita sitä, että pitäisi miettiä. :D
Ja plaah. Siellähän se kaikki taas odottaa, kun kesällä palaan. Valintoja ja vastuuta. Tai ehkä mahdollisesti kaikki selveneekin. Kuka tietää. Eilen itketti, mutta tänään olen taas paljon optimistisempi.
Ja nyt menen vierailemaan jääkaapilla. Vanukas voisi maistua hyvälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti