Olen taas väsynyt. Tänään leivoin jopa perunarieskoja muiden hommien lisäksi. Kylläpä joku saa minusta hyvän vaimon joskus! Mutta tykkäilen kyllä. On ihan mukavaa tuntea väsymystä ja uupumusta siitä, että on oikeasti tehnyt jotain. Suomessa kun tuli pitkän aikaa vaan lojuttua tekemättä mitään.
Maanantainen kielikurssitunti oli karmiva. Menin kurssille, joka on alkanut jo viime syksynä ja olin siellä aaivan pihalla. Olenhan minä lukenut ranskaa viisi vuotta peruskoulussa, mutta tuntuu, että olen unohtanut kaiken. Toivottavasti kuitenkin edes osa palautuisi tässä mieleen pikkuhiljaa, niin olisin jollain tavalla kärryillä siellä kursilla jatkossa. Stressaa taas mennä sinne huomenna.
Eilen sain yllättävän iltapäivävapaan kahdesta eteenpäin. Olin niin innoissani, että päätin lähteä kaupungille kiertelemään ja ehkä shoppailemaan. Saapuessani keskutaan tajusin kuitenkin, ettei minulla ollut hajuakaan, missä päin ostoskatu oli. Harhailin ihan eksyneenä ympäriinsä ja meinasin jo luovuttaa, kunnes sitten näin erään levykaupan, jonka avulla osasin suunnistaa. Päästyäni lopulta ostoskadulle tajusin olevani erittäin väsynyt, joten en jaksanut kierrellä edes kunnolla. Mukaan tarttui silti pari vaatekappaletta, joista olen oikein iloinen. Punaiset farkut, valkoinen paita/mekko ja WWF:n "We Save the Planet" -t-paita.
Ruokakaupassa meinasin (väsymyksestä johtuen) alkaa itkemään, kun en heti löytänyt Fanta Lemonia ja sipsejä. Onneksi kuitenkin pienen kiertelyn jälkeen löysin, ja kanssaihmiset säästyivät itkunpurskahdukseltani.
Tänään olikin taas kylmempi päivä, vain noin +5 astetta. Kun tässä ainakin viikon verran oli reilusti päälle 10 asteen. Kyllä tämä sää Suomen säät voittaa mennen tullen. Ah, tunnen aina suurta sisäistä iloisuutta, kun tajuan olevani pois suomen ankeudesta, sateista ja loskasta. En ikävöi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti