Se on outoa, miten sitä periaatteessa koko ajan kamppailee tosi ristiriitaisten fiilisten kanssa. Tykkään tosissani olla täällä, ei ole oikeastaan minkään (no, ehkä karkkien) suhteen mitään valittamista. Viihdyn ja on kivaa. Silti sitä lähes koko ajan miettii Suomea ja kotia ja perhettä ja kavereita. Vatsassa tuntuu vähän oudolta, ja on sellainen olo, jota on ihan mahdoton kuvailla. Tuntuu ikään kuin vähän tyhjältä. Kaipa se on ihan normaalia, kun ympärillä on pelkästään ihmisiä, jotka on tuntenut vain viimeiset puolitoista kuukautta, eikä voi olla täysin oma itsensä.
Suomeakin miettii tosi ristiriitaisilla fiiliksillä. Toisaalta sinne haluaisi heti, ja toisaalta tuntuu, ettei sinne haluaisi enää koskaan.
Ah, ensi keskiviikosta alkaen minulla on viikon loma. Odotan sitä jo niin paljon. Saan viikon vaan lööbailla ihan yksin ja rauhassa täällä talossa. Voisi vain syödä pitsaa ja jäätelöä, juoda punaviiniä ja katsella leffoja. Mm, sounds like a plan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti