I wanna be your girlfriend.

Ei ole todellista. Huomenna kesäkuu. Eieieiei voi olla!

Eilinen ilta ja yö oli taas kerran niiiiin kummallinen. Aina kun olen ystäväni N:n kanssa juomassa, eli siis joka pe ja la, niin tapahtuu niin ihmesettiä ettei mitään rajaa. Löydettiin sitten itsemme viime yönä hengaamasta sellaisten -91 syntyneiden (suomalaisten) poikien kanssa. Ne eivät millään uskoneet, että me olemme mukamas 20-vuotiata ja piti ihan henkkarit näyttää! :D Pelattiin räsypokkaakin ja voi luoja. Mutta olivat kyllä oikein suloisia, ihania, mukavia, sympaattisia, aitoja ja jotenkin viattomia poikia. Sitten lifatattiin N:n kanssa kyyti pariin otteeseen ja toisella kerralla saatiin vielä juomatkin kaupanpäälle! En ole edes Suomessa koskaan uskaltanut/kehdannut lifatata, mutta näköjään kaikki rajoitteet ovat karisseet ja teen ihan mitä vaan päähän pälkähtää.

Enpä ole sitten pahemmin nukkunut viime yönä, joten olo on tällä hetkellä sen mukainen. Olen aivan pihalla. Haha.

Voisi tänäänkin lähteä bilettämään, mutta harmikseni N lähti Suomeen viikoksi. (Varmaan mukavat fiilikset matkustaa lentokoneessa tällaisena darrapäivänä ja ilman yöunia, muahah!)

I'd tell you but..

Se on jännä, miten koko ajan luulen, että olen jo täysin päässyt yli siitä perjantaiyön tapahtumasta. Sitten yhtäkkiä, kun asia tuleekin mieleeni, niin tulee taas todella huono olo. Menetetyt tavarat eivät enää haittaa, mutta on vaikea päästä eroon siitä epämiellyttävästä olosta, että joku on fyysisesti käynyt käsiksi. No nyt en enää sentään löydä itsestäni uusia mustelmia ja kipeitä kohtia, mutta vielä toissapäivänä niitä löysin. No, kaipa tämä tästä pikkuhiljaa.

Sain muutamia extra-lapsenvahtikeikkoja. Ei sillä, että minua tippaakaan huvittaisi katsella lapsia enää yhtään enempää näiden kahden tämän perheen riiviön lisäksi, mutta lisäraha kelpaa aina. Olin jo eilen ensimmäistä kertaa siellä ja oli kyllä ihan leppoisaa. :) Sitäpaitsi tuntuu, että tarvitsen nyt mahdollisimman paljon kaikkea tekemistä, että ajatukset pysyisivät poissa siitä epämiellyttävästä kierteestä, johon ne tuppaavat jumittumaan aina kun ei ole mitään tekemistä.

Mutta eipäs nyt synkistellä enempää. Ulkona on kiva ilma, ja voisin vaikka lähteä lenkille tässä piakkoin. Tietysti sikäli mikäli nykyisten elämäntapojeni rappeuttama keho enää suostuu siihen. Heh.

Amsterdam.

Siis joo. Lähdettiin TÄYSIN extemporereissulle Amsterdamiin lauantai-iltana. Ihan hullua. Ja minulla tosiaan oli mukana avaimet, huulirasva, lainakännykkä ja kukkaro, jossa 9 senttiä rahaa. Kaverillanikaan ei ollut yhtään rahaa. "Rahattomana Damissa - unohtumaton reissu". Ei huhhuh, mikä läppä. Ja siis tosiaan saatiin ilmaiset kyydit, sisäänpääsy ihan huippumageelle clubille, yö hotellissa, ruuat ja juomat. Ei valittamista. Harmitti vaan tosiaan koko ajan se, ettei ollut kameraa mukana. Tai kameraa ollenkaan siis enää. En nyt ehkä sano, että oli huippuhauska reissu, koska ilmapiiri oli erinäisistä syistä kovin jäinen ja nihkeä suurimman osan ajasta. Mutta ehdottomasti mieleenpainuva reissu ja todella muistelemisen arvoinen kokemus. Ei kaduta. Ehkä paras läppä ikinä.

Ryöstöstä olen pikkuhiljaa toipumassa, olen siitä jo osannut heittää läppääkin. Tai no kaikestahan minä aina heitän. Ei kannata ottaa liian vakavasti, maallista omaisuutta jotkut kamerat ja kännykät vain on. Ja onneksipa ei mitään turhia vakuutuksiakaan ole, joten eipä korvauksia heru. :P

Mhaha, ihan sekava fiilis. Juomis-, syömis- ja nukkumistapani ovat varmaan osasyynä. Kohta kroppani laittaa varmaan sopimuksen poikki. Nukuin ihan liian vähän viikonloppuöinä, join liikaa ja olen syönyt _vähän_. Lauantaina söin yhden subileivän, eilen puolikkaat ranskalaiset ja nyt tänään olen syönyt yhden leivän. Eikä tosiaan maistu ruoka nyt yhtään. Hullua.

RYÖSTÖ!

Jea, empputyttö ryöstettiin. Sinne meni sitten kamera + kännykkä + ihan kivasti rahaa. No eipä siinä, tuota rahaahan minulla tunnetusti on ylimääräistä tällä hetkellä, kamerassa oli sattumoisin kaikki belgiakuvat ja kännykässä belgianliittymä ja kaikki numerot. Joo eikä sekään yhtään ota päähän, että sekä kamera että kännykkä olivat molemmat alle vuoden vanhoja. Meinattiinpa minut vielä siinä kaupan päälle raiskatakin.

Eniten v*tuttaa se, että voin melkein täysin syyttää itseäni. Alkoholia voisi nauttia vähemmän. Tilannetta ei myöskään helpota se, että minulla ei ole mitään muistikuvia siitä, miten ja MIKSI olen päätynyt todella kauas keskustasta johonki puistoon viiden miehen kanssa. Ei mitään muistikuvaa.

No lähdenpä tästä juomaan. Pakko saada pää sekaisin. Kehkeh, jännä miten ihminen ei opi virheistään.

Nothing hurts worse than the loss of money.

Muahah, oli taas niin kiva ranskan tunti, tai no siis "ranskan tunti". Istuttiin yhdessä pubissa ja juotiin parit. Naurettiin hauskoille jutuille ja suunniteltiin huomista. Olen ehkä vähän huono ihminen, kun skippaan ranskan tunteja niin paljon, mutta toisaalta pidän tuollaisia juoruistuskelutuokioita mielenterveydelleni paljon parempina.

Kävin tänään päivällä myös vähän kaupoissa. Ostin kengät, bikinit, pari toppia ja peace-korun (vanha sellainen jäi Suomeen ja olen kaipaullut sitä paljon). Vasta tultuani kotiin tajusin, että tuhlasin melkein kaikki rahani ja vielä yli viikko seuraavaan palkkapäivään. Eh eh, olin jo ihan hädissäni, että joudun nyt viikonloppuna nihkeilemään (taas kerran) rahojeni kanssa. Mutta sitten sain onneksi sovittua yhden superihanan ystävän kanssa, että siirrän sen tilille nettipankin kautta rahaa ja se nostaa ne minulle automaatilta. AH, taas viikonlopun juomisrahat taattu. <3 Niin, tai siis öhöm, on suunnitelmissa lähteä lauantaina shoppailemaan porukalla, niin sitä vartenhan nuo rahat ovat.

Stranger than fiction.

Muahaa, se paketti tuli tänään! Odottelin postimiestä koko aamupäivän, ja sitten luovutin ja lähdin moikkaamaan kaveria. Kun myöhemmin tulin kotiin, niin siitä noin viiden minuutin päästä ovikello soi ja sain pakettini. Ihanaa. Siellä oli Fazerin salmiakkia, tervaleijonia, ässämix-lakupussi, turkinpippureita, mariannesuklaata, salmiakkisuklaata sekä minttu- ja sukulakuja. Lisäksi Cosmopolitan, MeNaiset ja ristikkolehti. Tuli ihan tippa linssiin, täydellistä! Sitten en osannut päättää, mistä aloittaisin, joten jouduin jo avaamaan useamman pussin. Jeah.

Katsellaan tässä juuri tuon perheen äidin kanssa minulle lentolippua. Miten onkaan ihan kamalaa, että lähtemiseeni on enää niin vähän aikaa. Tekee mieli itkeä. Vaikka onhan tässä vielä aikaa, ja tyhmintä on nyt alkaa murehtia vielä mitään lähtemistä, muuten ei osaa enää nauttia tarpeeksi täällä olosta.

Cosmossa oli kyllä juttu ulkomailla opiskelusta, ja ajattelin todella lukaista sen huolella. Nyt meinaa kiinnostaisi sellainen vaihtoehto kovasti. Toisaalta plaah, en tiedä. Elämä on niin outoa ja hassua.

Kamerani on tällä hetkellä hukassa. Olen kyllä 99% varma, että se on täällä talossa jossain, sillä näpräilin sitä eilen, enkä tietääkseni ole sitä sen jälkeen ottanut mihinkään ulos mukaani. Mutta huoneessani se ei ainakaan ole, sillä tein ihan perinpohjaiset penkomiset (ja nehän tiedetään, eli se voi ihan hyvinkin olla siellä..) Eli ehkä luultavasti jossain muussa huoneessa täällä, minne nyt olen sen mahtanut unohtaa. Toivottavasti vain kukaan tästä perheestä ei löydä sitä ja päätä katsella kuviani. Öhöm, olisi ehkä nolouden huipentuma, sillä ehdottomasti suurin osa kuvista on ihan päättömiä bilekuvia ja kuvia, jossa poseerataan juomat kädessä. Niitä ei kaikkia voi näyttää edes kotona äidille. Noo, nyt toivotaan vaan että kamera löytyy. Huoh, mitäköhän häviää seuraavaksi?

We don't need no education.

Olen kiireinen, aktiivinen ja sosiaalinen. Ihan todella todella! Siksi en tännekään ole _ehtinyt_ kirjoittaa nyt pariin päivään.

Alkaa ahdistaa aina välillä, kun tajuaa, miten vähän aikaa on enää jäljellä täällä. Reilu kuukausi! Vajaa 7 viikkoa. Aiai, kamalaa kamalaa.

Eilen puhuin äidin kanssa puhelimessa ja parhaan kaverin kanssa mesessä. Outoa, miten ei ole ikävä enää. Aluksi, ehkä ensimmäisen kuukauden jälkeen, tuli todella vahvoja ikäväntunteita. Ja siitä ainakin kuukausi eteenpäin mietin kotia, perhettä, kavereita ja kaikkia koko ajan. Nyt ei tule enää mietittyä. Kai siihen ikävään on tottunut ja oppinut elämään sen tiedon kanssa, että läheisiä ihmisiä ei hetkeen näe. Ja lisäksi kun täällä on nyt tapahtunut niin paljon kaikkea ja olen saanut todella hyviä ystäviä, niin ei edes tajua ja ehdi kaipaamaan.

Khihii, äiti lähetti mailia tänään, että olivat kotoa lähettäneet minulle paketin jo kaksi viikkoa sitten. Oli vähän huolissaan, että miksi se ei ole vielä tullut perille. Mutta sen pitäisi sitten kai tulla lähipäivinä tässä. Oiii, en tiedä yhtään mitä siellä on, mutta odotanodotanodotan innolla. En ehkä uskalla nyt poistua päivisin kotoa, ainakaan niihin aikoihin, milloin postimies yleensä käy. Sain myös mummolta nimpparikortin ja rahaa (<3) tänään. Ja paaaaljon nimpparionnitteluviestejä kaikilta. Ihana huomata, miten kaikki Suomessa selvästi ajattelevat minua. Toisaalta tulee myös hiukan huono omatunto, kun itse en ole ajatellut oikein ketään. Muttamutta, ymmärtäähän sen.

Well I wasn't down, I just wasn't smiling at you.

Tulin viime yönä kotiin puoli neljältä. Sain siitä aika kovat puhuttelut aamulla. Ihan kai syystä joo, ja tunnen itseni kovin huonoksi ihmiseksi. Enpä ehkä tee niin toiste keskellä viikkoa. En siis edes ollut missään juomassa, mutta oli vain niin siistiä, että aika vierähti, öhöm. Yöpiknik<3.

Se poika on tooosi kiva, mutta minua ahdistaa jo. Se haluaisi jo tietää, että mitä minä siitä ajattelen ja mitä minä siitä haluan. Se kuulemma todella tykkää minusta ja välittää kovasti ja olen sen mielestä ihan spesiaali ja lähes täydellinen ihminen. (Olisin kuulemma ihan täydellinen, jos joisin vähemmän, muaahah.) Mitä voin sanoa? Joku belgiaheila olisi ihan kiva tässä näin, mutta en minä halua satuttaa sitä sillä, kun lähden kuitenkin Suomeen puolentoista (!!) kuukauden päästä. Vaikeaa. Miksi pitää edes tietää heti? Miksei voitaisi vain ottaa rennosti ja hengata ja pitää hauskaa? Miksi pitää heti analysoida, tietää ja keskustella. Huoh, miehet. Ihan totta.

Tänään olisi palkkapäivä, mutten nyt ainakaan uskalla kysellä mitään rahaa. Vähän nihkeä tunnelma minun ja tuon perheen äidin välillä tällä hetkellä ehkä. No, kai se tästä.

Hajottaa, mietityttää, väsyttää ja tärisyttää. Kaikista mieluiten menisin nyt nukkumaan. Pitää joku ranskan tunti kuitenkin vielä kestää ja en tiedä. Onneksi tämä tämän hetken paha mieli ja hämillisyys on vain jotenkin aika kevyttä ja ohimenevän tuntuista. Eiköhän huomenna ole taas parempi mieli. Tai kenties jo tänä iltana, kun pääsen juoruilemaan kavereiden kanssa ranskan tunnille.

And if you want this kind of dreams..

Noniin. Juominen on oikeasti ihan terveellinen harrastus, olen nyt todennut sen. Olen laihtunut 3kg. (Ja Zaran shortsit kokoa 34 eivät meinaa pysyä päällä.) Varmaan siis siksi, että syöminen on jäänyt paljon vähemmälle, kun on panostanut juomiseen. Plus että nytkään ei ole varaa ostaa mitään karkkia/sipsiä/herkkuja, koska ei ole rahaa, koska kaikki on mennyt juomiseen.

Lapsilla on taas tämä viikko lomaa, joten olen niiden kanssa päivällä. Nyt onneksi kun on näin hienot ilmat, niin voidaan mennä ulos ja puistoon, joten ihan leppoisat päivät varmasti tulee.

Olen ruskettunut aika hyvin jo. Siis moni kaveri on täällä ihmetellyt, että missä välissä olen kerennyt jo näin ruskettumaan. En itsekään tiedä, tosin juuri tänäänkin makoiltiin puistossa 4,5h. Että kai se siinä sitten aika tehokkaasti väri tarttuu.

MIKSI se poika ei ole soittanut tänään, vaikka lupasi soittaa? Vihaan kaikkia miehiä. =D

Paljonko oikeastaan haluaa muistaa?

Oli tarkoitus pitää alkoholiton viikonloppu, mutta kuinkas kävikään. Sekä perjantaina että eilen taas ihan hyvät setit baarissa. Eilen olin kyllä ihan tosissani lähdössä puoliltaöin viimeiseen metroon, mutta jotenkin se sitten meni ohi, ja seuraavaksi oli tarkoitus mennä yöbussiin, mutta siinäkin oli vähän säätöä. Joten siinä puoli seitsemän maissa sitten tuli viimein lähdettyä tallustelemaan metrolle. Oli kyllä jotenkin ihan huippua taas, aina tapahtuu kaikkea kummallista ja hauskaa. Viime yönä tuli mm. istuttua kadun varressa ja yritettyä kerätä rahaa ihmisiltä hattuuni. Saatiin muistaakseni 2 senttiä. Ja sitten on aina niitä asioita, jotka eivät tapahtumahetkellä ole yhtään hauskoja, mutta jälkeenpäin muisteltuna kyllä. Jos siis vain muistaa. Minulla on viime aikoina ollut ongelmana se, että menee aina muisti. En tiedä miksi, tai no, voisi ehkä juoda vähemmän..

Ja minulla ei ole pian yhtään rahaa, koska kaikki menee juomiseen. Ja tosiaan en pysty edes nostamaan tällä hetkellä rahaa täältä, koska korttini on suljettu, koska se lompakko tosiaan katosi viime viikonloppuna ja niin. Minulla on nyt käteistä ehkä 10e, mutta ensi viikolla saan onneksi palkan. Tavallaan pitäisi ehkä vähän stressata tämä rahatilanne ja se, etten saa tililtäni rahaa moneen viikkoon vielä. Mutta, en osaa stressata yhtään, eilenkin ihan iloisella mielellä ostelin juomia ja vielä lainasin rahaa muillekin.

Eilen puhuin veljien kanssa puhelimessa. Ensimmäistä kertaa täällä ollessani. Se oli jotenkin ihan uskomatonta kuulla poikien äänet ja se puhetyyli ja kaikki. Kun netissä kun juttelee, niin se on kuitenkin niin paljon etäisempää ja vain tekstiä ruudulla. Ah. Jouduin lopettamaan puhelun sitten aika pikaiseen, kun kädet rupesivat tärisemään niin paljon ja puhekin oli jo jotain naurun ja itkun sekaista pälätystä. Voi ei, tuli niin kova ikävä.

Olen miettinyt sitä poikaa ihan liikaa. Ja puhunut siitä kaikille. Haluaisin jo nähdä sen taas, mutta se on Amsterdamissa. Olin kyllä taas ihan myyty, kun se soitti minulle. En kyllä yhtään tykkää tällaisesta tyhmästä hehkutuksesta. Osittain haluan nähdä sen pian siksi, että ehkä sitten tajuan, että ei se olekaan mitenkään erikoinen tyyppi ja voin unohtaa koko jutun. Luultavasti näin.

Missä päättyy kauneus ja alkaa riippuvuus?

EI sen hiukset olleetkaan niin pahat kuin muistin. Huomautin niistä kyllä, ja se lupasi tehdä niille jotain. Ja se oli muutenkin ihan huippukiva ja fiksu. Oikeasti todella fiksu. Ja avoin ja avarakatseinen ja omia mielipiteitä omaava ja aika ihana. Joku algerialais-brasilialainen, joka on asunut Hollannissa ja nyt on täällä töissä. Ja se haluaa nähdä minut vielä, vaikka vaikutin varmasti ihan vajarilta, kun englantini on aika huonoa sönkötystä tällä hetkellä. Mutta joo. Ja tämä teksti nyt kuulostaa siltä, että olisin ihan in löööv tai jotain, mutta ei, en ole. Näin siis sitä eilen, ja oltiin jossain suht hämärässä mestassa polttamassa vesipiippua (kai se on suomeksi vesipiippu?). Aluksi olin vähän että ahaa? mutta oli kyllä ihan rentoa ja mukavaa.

Vein tänään äitienpäiväkortin postiin. Pitäähän sitä olla tavoilleen uskollinen ja viedä myöhässä. Oli jo melkein ikävä niitä postikonttorin miehiä, kun en ole siellä niin pitkään aikaan ravannut postittelemassa kaikkea.

Täällä on niin lämmin ja kesä, että olen siirtynyt täysin kesävaatteisiini, lyhyisiin hameisiin ja toppeihin. Ja, ikävä kyllä, paikalliset miehet ovat sen myös huomanneet. Viime päivinä tullut entistä enemmän tööttäyksiä, vihellyksiä ja uuh bella -kommentteja. Ei jaksa. Eilen ohitseni ajoi pakettiauto, jonka ikkunasta roikkui puoliksi ulkona kaksi aikuista miestä tuijottamassa minua. Ugh. Ja metrossa viereeni tuli neljä teinipoikaa juttelemaan ranskaksi. Sanoivat minua kauniiksi ja pyysivät mukaansa ja kysyivät josko haluaisin sänkyyn heidän kanssaan. NOT. Repeilin kyllä ihan täysillä. Luulivat minua varmaan joksikin 15-16 -vuotiaaksi, niin kuin täälläpäin kaikilla on tapana.

Eh, kiva istua vain koneella, kun ulkona maailman ihanin sää. Ehkä siis ulos.

She talks to rainbows.

Siis niin kivaa! Hehkutusta vain taas tulee. Mutta joo. Eilen ja tänään sellaiset +26 astetta ja olen ottanut aurinkoa tuossa pihalla ja tänään puistossakin.

Eilen olin myös ahkera! Siivosin sikolättihuoneeni perusteellisesti. Huh, se oli rankkaa, en edes muistanut, että siivoaminen ottaa niin voimille. Mutta lopputulos oli hämmästyttävä, nyt voin taas hengailla huoneessani, kun siellä mahtuu olemaan ja kävelemään, eikä kävellessä tarvitse väistellä vaatemyttyjä ja tyhjiä pulloja eikä sukanpohjiin tartu keksinmuruja. Pesin myös kaksi koneellista omia vaatteitani (yllättäen kaikki hyvät bilevaatteet olivat likaisia) ja pesin käsin laukkuni (joka oli öh, hieman likainen baarin lattioilla pyörimisen jäljiltä).

Eilen skipattiin (vaihteeksi) ranskan tunti ja mentiin käymään "yhdillä" vakkaripaikassa. Oli ihan totta tarkoitus juoda vain ne yhdet. Mutta siinä abaut kuudensien juomien jälkeen käytiin vielä vetämässä tanssimuuveja tyhjällä tanssilattialla (joka ei oikeasti edes ole tanssilattia vaan vain sellainen sopivan tyhjä tila siinä pöytien keskellä), ja lähdettiin vikalla metrolla kotiin. Oli ihan huippu maanantai-ilta kyllä! Mutta äh, kun minusta on tullut niin doku taas. Olen löytänyt nyt niin vakkaridokauskaverin, että sen takia varmaan. Suunniteltiin jo huomiseksikin jonkunlaista "käydään parilla" -keikkaa. Kjeh kjeh.

Minun piti tänään nähdä se kaamea tukka -tyyppi, mutta enpäs sitten nähnytkään. Kun se lupasi soittaa illalla, mutta ei ole kuulunut. Ei tosin sillä, että yhtään haittaisi. Olin meinaa jo miettinyt, että perun koko jutun. Ja nyt mietin, että en ehkä vastaa sen puheluihin enää.

Ja tiudiu! Sain äsken kuulla, että minulla on huomenna töitä kokonaiset puoli tuntia siinä 7:30 - 8:00. Ei valittamista oikeastaan. Voisi sitten lähteä koko päiväksi vaikka puistoon ottamaan aurinkoa tai kaupungille hengaamaan tai jotain. Kivaa. Huippua. ^^

My love.

Voi luoja. Enpä muuta sano. On ollut niin tapahtumarikas viikko, että huhhuh. Viikon sisään mahtunut siis neljä baarireissua ja vaikka mitä. Liian monia alkoholiannoksia, konttailua, kaatuilua, hävinneitä lompakoita ja kännyköitä, poliisikyytejä, random miesten kyytejä, "sightseeing"-ajelua aamukuudelta, miehiä jne. Ja darraa, päänsärkyä ja kurkkukipua. Ja nauramista jälkeenpäin. Ihanaa, kun on kaikkea, mitä sitten Suomessa muistella. Olen nyttenkin ihan fiiliksissä ja ah, rakastanrakastanrakastan Brysseliä ja elämää.

Mutta sitä en rakasta, että huoneeni on niin sikolättisotkuromuläjä, että en edes itse kykene olemaan siellä. Voisi ehkä siivota joku päivä.. Siis ugh, se on jotain aivan järkyttävää.

Joku mies, jonka tapasin eilen baarissa, on soittanut tänään kaksi kertaa. Se on aika kiva ja mukava mies, mutta sillä ihan tajuttoman kamalat hiukset. =D

Girls don't like boys, girls like cars and money.

Okei. Olihan se ihan kiva vappu, vaikka ei vapulta tuntunutkaan. Täällä kun ei sillein ole tapana sitä juhlia samalla lailla kuin Suomessa. Kaikki suomalaiset tietenkin olivat liikenteessä ja kuljeksivat keskustassa sankoin joukoin yo-lakeissaan. Meidän oli tarkoitus "juoda sivistyneesti" (tuosta termistä on tullut jo aika hyvä vitsi täällä :'D), ja suht sivistyneesti sitten oltiinkin. Köhöm, muistaakseni.

Tänään ihan hullu päänsärky ja kurkkukipu sitten. Ei varmaan parantanut tuo eilinen juominen ja ulkona sateessa hilluminen tätä sairaustilannettani. Ja joo, toinen polvi on myös kipeä, koska olen kuulemma kaatunut eilen.

Tänään käytiin leffassa ja oli mukavaa. Ja syötiin nachoja, joita oli liikaa ja tuli paha olo. Ja meillä kaikilla oli joku ihme nauruhysteria vain koko ajan. Repeiltiin aina vuorotellen joillekin tyhmille jutuille. Mutta on niin ihanaa nauraa. <3

Ja ihanaa, kun vielä kolme päivää vapaata! Lauantaina saattaa ehkä joutua taas bilettämään. Mutta silloin voisi juoda vähemmän tai ei ollenkaan. Tai jäädä kotiin. (Niin varmaan.)