Se on jännä, miten koko ajan luulen, että olen jo täysin päässyt yli siitä perjantaiyön tapahtumasta. Sitten yhtäkkiä, kun asia tuleekin mieleeni, niin tulee taas todella huono olo. Menetetyt tavarat eivät enää haittaa, mutta on vaikea päästä eroon siitä epämiellyttävästä olosta, että joku on fyysisesti käynyt käsiksi. No nyt en enää sentään löydä itsestäni uusia mustelmia ja kipeitä kohtia, mutta vielä toissapäivänä niitä löysin. No, kaipa tämä tästä pikkuhiljaa.
Sain muutamia extra-lapsenvahtikeikkoja. Ei sillä, että minua tippaakaan huvittaisi katsella lapsia enää yhtään enempää näiden kahden tämän perheen riiviön lisäksi, mutta lisäraha kelpaa aina. Olin jo eilen ensimmäistä kertaa siellä ja oli kyllä ihan leppoisaa. :) Sitäpaitsi tuntuu, että tarvitsen nyt mahdollisimman paljon kaikkea tekemistä, että ajatukset pysyisivät poissa siitä epämiellyttävästä kierteestä, johon ne tuppaavat jumittumaan aina kun ei ole mitään tekemistä.
Mutta eipäs nyt synkistellä enempää. Ulkona on kiva ilma, ja voisin vaikka lähteä lenkille tässä piakkoin. Tietysti sikäli mikäli nykyisten elämäntapojeni rappeuttama keho enää suostuu siihen. Heh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti