We don't need no education.

Olen kiireinen, aktiivinen ja sosiaalinen. Ihan todella todella! Siksi en tännekään ole _ehtinyt_ kirjoittaa nyt pariin päivään.

Alkaa ahdistaa aina välillä, kun tajuaa, miten vähän aikaa on enää jäljellä täällä. Reilu kuukausi! Vajaa 7 viikkoa. Aiai, kamalaa kamalaa.

Eilen puhuin äidin kanssa puhelimessa ja parhaan kaverin kanssa mesessä. Outoa, miten ei ole ikävä enää. Aluksi, ehkä ensimmäisen kuukauden jälkeen, tuli todella vahvoja ikäväntunteita. Ja siitä ainakin kuukausi eteenpäin mietin kotia, perhettä, kavereita ja kaikkia koko ajan. Nyt ei tule enää mietittyä. Kai siihen ikävään on tottunut ja oppinut elämään sen tiedon kanssa, että läheisiä ihmisiä ei hetkeen näe. Ja lisäksi kun täällä on nyt tapahtunut niin paljon kaikkea ja olen saanut todella hyviä ystäviä, niin ei edes tajua ja ehdi kaipaamaan.

Khihii, äiti lähetti mailia tänään, että olivat kotoa lähettäneet minulle paketin jo kaksi viikkoa sitten. Oli vähän huolissaan, että miksi se ei ole vielä tullut perille. Mutta sen pitäisi sitten kai tulla lähipäivinä tässä. Oiii, en tiedä yhtään mitä siellä on, mutta odotanodotanodotan innolla. En ehkä uskalla nyt poistua päivisin kotoa, ainakaan niihin aikoihin, milloin postimies yleensä käy. Sain myös mummolta nimpparikortin ja rahaa (<3) tänään. Ja paaaaljon nimpparionnitteluviestejä kaikilta. Ihana huomata, miten kaikki Suomessa selvästi ajattelevat minua. Toisaalta tulee myös hiukan huono omatunto, kun itse en ole ajatellut oikein ketään. Muttamutta, ymmärtäähän sen.